Heippa..
https://www.youtube.com/watch?v=Hy9sAoPekvE
Mä en vaan tiedä enää, miten päin olisin, mitä tekisin, mitä sanoisin tai mitä kertoisin. Mulla on vaan niin paha olla. Kyyneleet valuu pitkin poskia, enkä osaa muuta tehäkään. Mua suututtaa niin paljon, et tekis vaan mieli huutaa ja painautua jonkun ihanan ihmisen kylkee vasten ja olla vaan ihan hiljaa siinä - se ois parasta just nyt.
Mulla on välillä just sellanen tunne, et koko maailma on kääntyny mua vastaan. Kaikki haluu vaan jotenkin satuttaa mua yhä uudelleen ja uudelleen. Ainoat henkilöt, jotka pitävät musta oikeesti ja aidosti ovat perhe, Eemeli & sen perhe sekä parhaimmat ystävät. En mä muita mun elämääni kaipaamaan, mut miks toisia ihmisiä pitää oikeesti koko ajan jollain tavalla lannistaa. Mä en vaan ymmärrä..
PS. Mun oli pakko tulla lisäämään tähän postaukseen viel yks pieni seikka tälleen jälkikäteen (huomautuksena heille, jotka ehtivät postaukseni jo lukemaan). Eli toisaalta tälläisinä hetkinä tykkään tosi paljon olla myös itsekseni. Saan vaan rauhassa miettiä pääni puhki asioita ja saan antaa itelleni aikaa asian sulattamiselle. Mulla on vaan välillä paha tapa alkaa suurennella asioita mielessäni, jos en pääse kertomaan asiasta jollekin rakkaalle henkilölle tarpeeksi ajoissa. Silloin mun ajatukset menee vielä sekasemmaks kuin mitä ne alussa oli..
Mut nyt mun mieli alkaa pikku hiljaa onneks kirkastumaan ja lähenkin tästä varmaan salille pian, jotta saan hyvän olon taas päälle!
Näihin tunnelmiin, lindusofia ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti